Astuin häkkiin villipedon sijaan,
poltin naulalla kakun ja liikanimen parakin seinään,
elin meren äärellä, pelasin rulettia,
söin lounasta frakissa piru tietää kenen kanssa.
Jäävuoren huipulta näin puoli maailmaa,
olin kolmasti hukkua, kahdesti lentää kappaleiksi.
Hylkäsin maan, joka minut ruokki.
Minut unohtaneista saisi kokoon kaupungin.
Maleksin aroilla, jotka muistavat hunnin ulvonnan,
puin ylleni sitä, mikä tulee uudestaan muotiin,
kylvin rukiin, katoin puimahuoneen mustalla
tervahuovalla ja imuroin kaiken paitsi kuivan veden.
Päästin uniini saattovartijan korpinsilmän,
järsin karkotuksen leipää kuorta nirsoilematta.
Sallin äänijänteilleni kaikki äänet paitsi parkumisen;
siirryin kuiskaukseen. Nyt olen neljänkymmenen.
Mitä sanoisin elämästä? Se osoittautui pitkäksi.
Murheen kanssa yksin tunnen solidaarisuutta.
Mutta niin kauan kuin suuni ei ole täynnä savea,
siitä tulee kuulumaan pelkkää kiitollisuutta.
http://www.suomesta.ru/2016/04/09/joseph-brodsky-astuin-hakkiin-villipedon-sijaan/
poltin naulalla kakun ja liikanimen parakin seinään,
elin meren äärellä, pelasin rulettia,
söin lounasta frakissa piru tietää kenen kanssa.
Jäävuoren huipulta näin puoli maailmaa,
olin kolmasti hukkua, kahdesti lentää kappaleiksi.
Hylkäsin maan, joka minut ruokki.
Minut unohtaneista saisi kokoon kaupungin.
Maleksin aroilla, jotka muistavat hunnin ulvonnan,
puin ylleni sitä, mikä tulee uudestaan muotiin,
kylvin rukiin, katoin puimahuoneen mustalla
tervahuovalla ja imuroin kaiken paitsi kuivan veden.
Päästin uniini saattovartijan korpinsilmän,
järsin karkotuksen leipää kuorta nirsoilematta.
Sallin äänijänteilleni kaikki äänet paitsi parkumisen;
siirryin kuiskaukseen. Nyt olen neljänkymmenen.
Mitä sanoisin elämästä? Se osoittautui pitkäksi.
Murheen kanssa yksin tunnen solidaarisuutta.
Mutta niin kauan kuin suuni ei ole täynnä savea,
siitä tulee kuulumaan pelkkää kiitollisuutta.
24.5.1980
Suomentanut Jukka Mallinen.
Комментариев нет:
Отправить комментарий